Prameita iltapukuja, hienoja kampauksia, kalliita ruokia ja mahtavat boolit.

Onko oikein, että koskaan suurin osa tavallisista ihmisistä ei saa kutsua? Olisiko mahdoton ajatus, jos aina vaikka nimen ja iän perusteella osa suomalaisia kutsuttaisiin, niin että jokainen pääsisi jonain vuonna. Menisikö mielenkiinto, vai onko suomalaisuuden mittari olla julkisuuden henkilö tai poliitikko tms, jotta saa mahdollisuuden päästä Linnaan. Ei sillä, että itse sitä haluaisin, ihana olla itsenäisessä Suomessa, jonka oma edesmennyt pappani osaltaan taisteli meille, minä nautin itsenäisyydestä läheisten kanssa skumppaa siemaillen, pukuja arvostellen, ja olen tyytyväinen kun saan rauhassa rötvätä verkkareissani kotisohvalla. Kuinkas te muut?

Foreca näyttää, että tällä viikolla kahtena päivänä pilkahtaa aurinko. Itse istun silloin työpaikalla näkemättä ulos. Töihin mennessä ja töistä lähtiessä on harmaata ja pimeää. Ei lunta, ei valoa. Pitäisikö hankkia kirkasvalolamppu tai korvavalot? Aina väsyttää, joka päivä. Sitkeästi yrittää lenkkeillä, ulkoilla tai harrastaa. Valonpilkahdus harmaudessa. Nyt on joulukuu ja silloin marraskuun harmauden kuuluu väistyä. On vielä pimeä, mutta talojen pihat ja parvekkeet alkavat täyttyä kynttilöistä ja jouluvaloista. Kohta kuuluu myös tulla lumi. Kuuluisi ainakin.

Kadehdin Lapin kaamosta. Ei paista päivä, mutta on LUNTA! On paljon valoisampaa kun täällä etelässä, mustan asfaltin ja harmaan metsän keskellä. Lunta. Sitä tarvitaan

Olen ollut syksyn todellisen alakulon kourissa, en tiedä voidaanko vielä puhua oikeasta masennuksesta, mutta tämä syksy on minulle rankka. Jouduin pettymään pariin ystävääni, ja vasta kun ymmärsin, että pidän taukoa näkemisessä, alkoi helpottaa. Sain osani työpaikkakiusaamisesta, ja sain uuden työpaikan, jossa olen ollut tyytyväinen. Mutta muutokset ottivat silti koville. Meni pari kuukautta, kun olin kuin haamu entisestä. Vasta kun päätin, että olen avoin, ja otan irtioton näistä keihin petyin, ja että väkisin lähden tekemään asioita, niin se on ainoa millä voi toipua.

Mikä sitten on helpottanut oloa? Ei ainakaan synkkä marraskuu. Mutta nyt on joulukuu ja jouluvalot ja kynttilät ja joulun odotus tuovat valoa pimeyteen. Olen harrastanut ja liikkunut, joukkuelajeja, jotka ovat hyvin sosiaalisia. Käyn avannossa, ja juttelen ihmisten kanssa saunassa. Käyn iltaa istumassa ystävien kanssa. Vaikka en aina jaksaisi, menen vaikka väkisin. Alku toipumiselle. Mikä teillä auttanut?

Olen myös jutellut ja kirjoittanut olostani paljon muutamalle luottoihmiselle. Olen kuunnellut ja he ovat kuunnelleet. Suuren suuri helpotus. Jos on yksinäinen, vaikka kirjoittaisi netissä, sekin auttaa.

 

Facebook-seinät ovat täynnä sydämmiä ja tahdon-kuvia. Ihmiset kertovat valuttaneensa onnenkyyneleitä tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Samaan hengenvetoon jatketaan kirjoitusta, ettei tämä minua koske. Voi niisk ja nyyh, siis KUKA itkee onnesta moisen asian vuoksi, jos se ei koske itseä eikä läheisiä. Onko suunnatonta onnea jollekin, että lesbot ja homot pääsevät rekisteröimään parisuhteensa vaikka se nyt ei, tietenkään, koske itseä.

Itse olen ihan iloinen, että kaikki voivat elää vapaasti ja tehdä niinkuin haluaa, joillekin avioliiton status on niin tärkeä. Mutta että olisin tirauttanut kyyneleitä? En.

Onko moiset ihmiset bi-henkisiä, tai piilolesboja/homoja vai mikä ihme saa liikuttumaan noin voimakkaasti?

 

On juuri äänestetty tasa-arvoisen avioliittolain puolesta. Nyt kun se on virallista, uskotteko, että homo- ja lesboliitot tulevat lisääntymään? En ymmärrä ahdasmielisyyttä, ketä vaivaa ketä kukin rakastaa. Nainen naista, mies miestä, mies naista, nainen miestä. Mitä toisen rakkaus ja onni on toiselta pois? Rakastakoon kukin ketä haluaa.

Ihmettelen joidenkin ahdasmielisyyttä asiassa. Toisaalta lesbous ja homous tuntuu välillä olevan aikamme trendi. Nuoret tytöt kokeilevat usein lesbosuhteita. Tunnustan itsekin kokeilleeni. Ei se rakkaus katso kohdetta. Molemmissa suhteissa on omat hyvät puolensa, sekä varmasti ne huonotkin. Tosiasia kuitenkin on, että saman sukupuolen edustaja ymmärtää omaa sukupuoltaan paremmin.

Itse olen siis sitä mieltä, että ihmiset saavat pariutua kenen kanssa haluavat, kunhan se on molemmille vapaaehtoista. Tämän ulkopuolelle jätän suosiolla mm. lapsiavioliitot. Minulla on ystäväpiirissäni homopari, jotka ovat tehneet kaksi lasta lesbopariskunnan kanssa, asuvat yhteistä paritaloa. Lesbot omassa päässään, homot omassa päässään, lapset kummassakin vaihdellen. En ole varma, kiusataanko lapsia koulussa tästä, muutenhan olosuhteet ovat aika ihanteelliset. Kaksi isää, kaksi äitiä ja liuta mummoja ja vaareja. Ainakin lapsilla on rakastavia ihmisiä paljon ympärillään.

Äänestyksen tulos on kyllä ihan oikea, nyt yhteiskuntakin sallii valinnan vapauden.