Masentuneita tuntuu nykyään olevan pilvin pimein. Siitä on tullut lähes muotisairaus, joka tekee työkyvyttömämmäksi nopeammin kuin selkävamma tai joku muu, minkä olettaisi vievän suorituskyvyn OIKEASTI. En tarkoita vähätellä masennusta, sillä tiedän, että ihminen oikeasti todella syvästi voi masentua, jos elämässä sattuu esimerkiksi suuri kriisi, kuten lapsen kuolema tai vastaava.

Mikä sitten ajaa itsemurhaan? Ehkä menetyksen sietämättömyys, siis juuri vaikkapa lapsen kuolema. Mutta välillä itsemurhia tekee ja suunnittelee ihmiset, joilla näennäisesti on kaikki suhteellisen hyvin, eikä sitten kuitenkaan olekaan. Kuinka hyvin tuollaista asiaa voi lähipiiriltään piilotella? Eikö nykypäivänä kestetä mitään? Syrjäytyminen, taloudelliset huolet, avioero, työttömyys. Ovatko ne mielestäsi syy tehdä itsemurha? Minusta ei ole. Kenenkään pään sisälle en pääse, mutta silti milloin se epätoivo on niin suurta ettei enää ole voimia elää? Kiusattuna, täysin syrjittynä, vakavan kriisin kokeneena? Nykypäivänä apua on paljon tarjolla, mutta silti moni 15-20-vuotias nuori lopettaa elämänsä.

Oma ystäväni harkitsi itsemurhaa saadessaan tietää vaimonsa pettämisestä. Istui viikkotolkulla autossa ja joka päivä päätti ajaa rekkaa päin. Mutta pelastajana oli oma lapsi. Se ilopilleri joka tarvitsi isäänsä. Onneksi on ihmisiä, jotka myös ajattelevat niitä toisia, joille tuo tuska on liian suuri kestettäväksi. Lapsi, joka ei tajua miksi isä tai äiti teki niin.

Mietin vaan, etteikö näitä lukuisia suomalaisiakin olisi voitu auttaa. Kuitenkin vuosittain itsensä tappaa lähes 1000 suomalaista. Ja näistä miehiä on kolminkertainen määrä naisiin verrattuna. Miksi erityisesti miehillä on niin paha olla?