Onko oikein, että koskaan suurin osa tavallisista ihmisistä ei saa kutsua? Olisiko mahdoton ajatus, jos aina vaikka nimen ja iän perusteella osa suomalaisia kutsuttaisiin, niin että jokainen pääsisi jonain vuonna. Menisikö mielenkiinto, vai onko suomalaisuuden mittari olla julkisuuden henkilö tai poliitikko tms, jotta saa mahdollisuuden päästä Linnaan. Ei sillä, että itse sitä haluaisin, ihana olla itsenäisessä Suomessa, jonka oma edesmennyt pappani osaltaan taisteli meille, minä nautin itsenäisyydestä läheisten kanssa skumppaa siemaillen, pukuja arvostellen, ja olen tyytyväinen kun saan rauhassa rötvätä verkkareissani kotisohvalla. Kuinkas te muut?

Kadehdin Lapin kaamosta. Ei paista päivä, mutta on LUNTA! On paljon valoisampaa kun täällä etelässä, mustan asfaltin ja harmaan metsän keskellä. Lunta. Sitä tarvitaan

Mikä sitten on helpottanut oloa? Ei ainakaan synkkä marraskuu. Mutta nyt on joulukuu ja jouluvalot ja kynttilät ja joulun odotus tuovat valoa pimeyteen. Olen harrastanut ja liikkunut, joukkuelajeja, jotka ovat hyvin sosiaalisia. Käyn avannossa, ja juttelen ihmisten kanssa saunassa. Käyn iltaa istumassa ystävien kanssa. Vaikka en aina jaksaisi, menen vaikka väkisin. Alku toipumiselle. Mikä teillä auttanut?

Olen myös jutellut ja kirjoittanut olostani paljon muutamalle luottoihmiselle. Olen kuunnellut ja he ovat kuunnelleet. Suuren suuri helpotus. Jos on yksinäinen, vaikka kirjoittaisi netissä, sekin auttaa.

Itse olen ihan iloinen, että kaikki voivat elää vapaasti ja tehdä niinkuin haluaa, joillekin avioliiton status on niin tärkeä. Mutta että olisin tirauttanut kyyneleitä? En.

Onko moiset ihmiset bi-henkisiä, tai piilolesboja/homoja vai mikä ihme saa liikuttumaan noin voimakkaasti?

Ihmettelen joidenkin ahdasmielisyyttä asiassa. Toisaalta lesbous ja homous tuntuu välillä olevan aikamme trendi. Nuoret tytöt kokeilevat usein lesbosuhteita. Tunnustan itsekin kokeilleeni. Ei se rakkaus katso kohdetta. Molemmissa suhteissa on omat hyvät puolensa, sekä varmasti ne huonotkin. Tosiasia kuitenkin on, että saman sukupuolen edustaja ymmärtää omaa sukupuoltaan paremmin.

Itse olen siis sitä mieltä, että ihmiset saavat pariutua kenen kanssa haluavat, kunhan se on molemmille vapaaehtoista. Tämän ulkopuolelle jätän suosiolla mm. lapsiavioliitot. Minulla on ystäväpiirissäni homopari, jotka ovat tehneet kaksi lasta lesbopariskunnan kanssa, asuvat yhteistä paritaloa. Lesbot omassa päässään, homot omassa päässään, lapset kummassakin vaihdellen. En ole varma, kiusataanko lapsia koulussa tästä, muutenhan olosuhteet ovat aika ihanteelliset. Kaksi isää, kaksi äitiä ja liuta mummoja ja vaareja. Ainakin lapsilla on rakastavia ihmisiä paljon ympärillään.

Äänestyksen tulos on kyllä ihan oikea, nyt yhteiskuntakin sallii valinnan vapauden.

Aika karua, että äiti oli suunnitellut murhaa jo jonkun aikaa, ja vauva oli 1,5 kk. Eikö tosiaan kukaan osannut puuttua? Ystävät, vanhemmat, lasten isä? Itseä hieman ärsyttää, että joka asiassa vedotaan mielenterveyshäiriöön, onneksi ei sentään tässä tapauksessa tule syyntakeettomaksi, koska itsessään jonkun tappaminen kyllä kertoo sen ettei mieli ole terve!!

Mikä sitten ajaa itsemurhaan? Ehkä menetyksen sietämättömyys, siis juuri vaikkapa lapsen kuolema. Mutta välillä itsemurhia tekee ja suunnittelee ihmiset, joilla näennäisesti on kaikki suhteellisen hyvin, eikä sitten kuitenkaan olekaan. Kuinka hyvin tuollaista asiaa voi lähipiiriltään piilotella? Eikö nykypäivänä kestetä mitään? Syrjäytyminen, taloudelliset huolet, avioero, työttömyys. Ovatko ne mielestäsi syy tehdä itsemurha? Minusta ei ole. Kenenkään pään sisälle en pääse, mutta silti milloin se epätoivo on niin suurta ettei enää ole voimia elää? Kiusattuna, täysin syrjittynä, vakavan kriisin kokeneena? Nykypäivänä apua on paljon tarjolla, mutta silti moni 15-20-vuotias nuori lopettaa elämänsä.

Oma ystäväni harkitsi itsemurhaa saadessaan tietää vaimonsa pettämisestä. Istui viikkotolkulla autossa ja joka päivä päätti ajaa rekkaa päin. Mutta pelastajana oli oma lapsi. Se ilopilleri joka tarvitsi isäänsä. Onneksi on ihmisiä, jotka myös ajattelevat niitä toisia, joille tuo tuska on liian suuri kestettäväksi. Lapsi, joka ei tajua miksi isä tai äiti teki niin.

Mietin vaan, etteikö näitä lukuisia suomalaisiakin olisi voitu auttaa. Kuitenkin vuosittain itsensä tappaa lähes 1000 suomalaista. Ja näistä miehiä on kolminkertainen määrä naisiin verrattuna. Miksi erityisesti miehillä on niin paha olla?

Olen liittynyt blogilistaan ja pariin muuhun blogiin linkittänyt omaa blogiani sekä erilaisille keskustelupalstoille, kaikenlaiset lukijat ikään ja sukupuoleen katsomatta ovat tervetulleita kommentoimaan. Joillain palstoilla herättää blogin mainonta ärsytystä mutta olen sitä mieltä, että kenenkään ei ole pakko lukea, jollei tahdo. En ole sensuroinut kenenkään kirjoituksia vaikka tulisi kärkkäitäkin mielipiteitä.

Ja tulen postaamaan aktiivisesti eri aiheista!

Usein oletetaan, että nainen, joka tappaa lapsensa, on syrjäytynyt, sosiaalisesti huonovointinen, taloudellisessa ahdingossa ja niin edelleen. Mikä ihme ajaa tappamaan lapsensa, jos kaikki on muuten hyvin?

Itse olen joskus ajatellut, että nimenomaan nainen, joka pääsee suurin johtotehtäviin, on oltava kova ja häikäilemätön  luonne. Empaattinen ja ihmisistä välittävä ihminen ei luo kovin korkeaa uraa. Juu, poikkeuksiakin on, mutta pääosin väitän näin. Koska se uran luominen vaatii häikäilemättömyyttä, sekä kovaa hätkähtämätöntä luonnetta. Tässäpä se nähtiin. Harva lempeä toimistotyöntekijä surmaa omat lapsensa.

Mitä mieltä te olette?

Itselleni tämä syksy on ollut poikkeuksellisen vaikea. Yleensä en masennu, mutta tänä vuonna on tuntunut siltä että mikään ei kiinnosta eikä mitään jaksa. Suurin syy elämänmuutokset, työpaikan vaihto, perheen tautikierre, ystävän ilkeys ja läheisten huolet.

Mikä teitä muita piristää pahimpaan kaamoksen aikaan? Ulkoiletteko, juhlitteko pikkujouluja, tapaatteko ystäviä, harrastatteko, matkusteletteko?

Itse yritän harrastaa, tavata ystäviä, touhuta lasten kanssa, retkeillä ja matkustaa. Juuri kävimme perheeni kanssa Lontoossa, josta sai taas potkua arkeen...mutta silti tuntuu hieman synkältä taas. Vielä pitäisi keksiä jotain, mutta mitä?

Minne haluaisitte esimerkiksi matkustaa? Minun haaveena on sekä aurinkoinen etelä, että vaellukset Lapissa ja Alpeilla. Jopa Lapin kaamos houkuttaa. Aina pieni irtiotto tekee hyvää. Näistä lisää myöhemmin!