Mihin maailma on menossa? Viime päivinä olemme saaneet lukea Suomen uutisista kuinka äiti tappoi kaksi lastaan Kuopiossa ja kuinka äiti ajoi lasten kanssa bussia päin ja tappoi samalla kolme lastaan? Väsyttikö näitä äitejä vaan, kuten sosiaalinen media pohtii? Voiko pelkkä väsymys saada tappamaan lapsensa? En jaksa uskoa.

Omien lasteni ollessa pieniä sain suuren avun vanhemmiltani ja mieheltäni. Meillä ei nimittäin nukuttu. Käytännössä ollenkaan. Lapsi oli moniallerginen ja huusi yöt ja kitisi päivät. Nukkui vain vaunuissa jotka liikkui. Väsymys oli vaikea ja välillä olisi voinut vaikka tappaa lapsensa jotta olisi saanut nukkua. Vai olisiko?

En usko, että pelkkä väsymys laittaa tappamaan lapsen. Ei, vaikka rajoilla käytäisiin. Kun lapsi olisi kuollut, saisi nukkua. Mutta mitä sitten. Elämä jatkuu, syvissä vesissä loppuelämä. Paljon penätään lastensuojelun vastuuta. Mutta voiko KUKAAN ikinä mitenkään pelastaa varmuudella jokaista lasta? Ei, ulkopuolinen, jos ei auttamisenhalu lähde vanhemmista.

Nykyään niin monilla on masennusta, psyykkisiä oireita ja jopa psykoosia. Siitä on tullut jopa muoti-ilmiö ja sen piikkiin on hyvä laittaa kaikki tekemiset. Kun ei jaksa, kun ei viitsi. Tuntuu, että ennen oli pakko jaksaa. Nykypäivänä nyky-yhteiskunta tukee jokaista. Itse ei ole pakko yrittää. Voi jäädä kotiin ja voida pahoin. Tehdä vaikka lapsen saadakseen rahaa. Ja mitä sitten, eihän niitäkään jakseta hoitaa.

Voisiko asioille tehdä jotain?