Olen ollut syksyn todellisen alakulon kourissa, en tiedä voidaanko vielä puhua oikeasta masennuksesta, mutta tämä syksy on minulle rankka. Jouduin pettymään pariin ystävääni, ja vasta kun ymmärsin, että pidän taukoa näkemisessä, alkoi helpottaa. Sain osani työpaikkakiusaamisesta, ja sain uuden työpaikan, jossa olen ollut tyytyväinen. Mutta muutokset ottivat silti koville. Meni pari kuukautta, kun olin kuin haamu entisestä. Vasta kun päätin, että olen avoin, ja otan irtioton näistä keihin petyin, ja että väkisin lähden tekemään asioita, niin se on ainoa millä voi toipua.

Mikä sitten on helpottanut oloa? Ei ainakaan synkkä marraskuu. Mutta nyt on joulukuu ja jouluvalot ja kynttilät ja joulun odotus tuovat valoa pimeyteen. Olen harrastanut ja liikkunut, joukkuelajeja, jotka ovat hyvin sosiaalisia. Käyn avannossa, ja juttelen ihmisten kanssa saunassa. Käyn iltaa istumassa ystävien kanssa. Vaikka en aina jaksaisi, menen vaikka väkisin. Alku toipumiselle. Mikä teillä auttanut?

Olen myös jutellut ja kirjoittanut olostani paljon muutamalle luottoihmiselle. Olen kuunnellut ja he ovat kuunnelleet. Suuren suuri helpotus. Jos on yksinäinen, vaikka kirjoittaisi netissä, sekin auttaa.